Enemmän arvoa paremmilla liiketoimintapäätöksillä.

Yrityksen tehtävä on omistaja-arvon maksimointi.

Gordon tiivisti sen kaavaan, jossa NI on tämän hetken nettotulos vuodessa, r on sijoittajien tuottovaatimus ja g oletettu kasvuvauhti. Kun muut pysyvät ennallaan, omistaja-arvo kasvaa jos tulos kasvaa, riski pienenee tai kasvu nopeutuu. Päätösten tulisi pohjautua näihin.

Huomaa: vaikka tulos kasvaisi, omistaja-arvo voi silti laskea — jos yritys muuttuu samalla riskisemmäksi ja epävakaammaksi, sen arvostuskerroin putoaa.

Tulos syntyy kahdesta vivusta: marginaalista ja kierrosta.

Kun Gordonin kaavaa avataan DuPontin yhtälöllä, nettotulos jakautuu osiin: marginaali (NI ÷ liikevaihto), pääoman kierto (liikevaihto ÷ pääoma) ja pääoman määrä. Jos marginaali paranee edes vähän muiden pysyessä ennallaan, arvo kasvaa. Jos myynti kasvaa niin, että tulos kasvaa euroissa edes vähäsen, arvo kasvaa taas.

Mutta: jos marginaalit laskevat roimasti ja kierto paranee roimasti, yritys on herkempi markkinahintojen muutoksille — arvostuskerroin voi laskea ja viedä kokonaisuudelta enemmän kuin pääomatehokkuus toi. Siksi jokainen päätös arvioidaan aina myös kertoimen kautta.

Kannattavuuden rakenne näkyviin — luvuista, joihin voi luottaa.

Nyt edellinen pilkotaan palasiin. Toteutuneet luvut katsotaan kirjanpidosta, ja ensin varmistetaan että niihin voi luottaa ihan kuukausitasolla. Olennaista on tietää liikevaihto, muuttuvat kulut ja kate niiden erotuksena, kiinteät kulut — ja halutessa vielä tarkemmin, miten mikäkin kulu käyttäytyy.

Tase ei ole tässä kerroksessa vielä tarkemmin mukana. Siksi Gordon × DuPont pidetään taustalla synkronoituna: se muistuttaa arvioimaan päätösten kokonaisvaikutuksen — myös kertoimeen — ja kysymään, riittääkö nykyinen sidottu pääoma tällaiseen tulokseen vai muodostuuko siitä kasvun rajoite.

Juuri tämän kerroksen voi kokeilla itse ilmaisella työkalullamme — säädä lukuja ja katso vaikutus tulokseen ja arvoon heti.